Pääsivu
Latest images
Haku
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
Nimi: Ylva Fenvalur
Rotu: Salohaltia
Ikä: 400 vuotta (ihmisen iässä n. 20 vuotias)
Sukupuoli:♀
Ulkonäkö: Ylva on hento kuin sudenkorento, kuparin punertavat pitkät ja paksut hiukset omistava haltia jonka solakka runko on ehkä vielä hieman tyttömäinen enemmän kuin naisen muotoja omaava - onhan hän vasta melko nuori haltia. Silmänsä naisella ovat sammaleen vihreät. Ylva rakastaa kulkea paljasjalkaisena oli maastona sitten metsä, hiekkatie tai kivitetty jalkakäytävä. Pukeutumisessaan hän suosii erittäin vahvasti maanläheisiä värejä joilla voi soljuuntua luontoon kuten ruskan ruskea ja kuusen vihreä. Hänen kasvonsa ovat poskipäiltä ja olkapäiltä aivan täynnä somia, pieniä aurinkopisamia jotka ovat näkyvimmillään kesällä. Hän kantaa mukanaan kaulassaan medaljonkia jonka sisässä on hevoskotkan jouhi.
Luonne: Ylva on todellinen luonnonlapsi. Hän rakastaa samoilua metsässä, kunnioittaa eläinkuntaa sekä ei välitä niin mammonasta. Tämä nuori salohaltia on luonteenpiirteiltään pirtsakkaa sorttia, ehkä enemmän kömpelys kuin sulavalinjainen, hölmömielinen enemmän kuin kirjaviisas. Hän elää jokaisen päivänsä täysillä kuin se olisi hänen viimeisensä. Haltia on myös ystävällinen ja ulospäin suuntautunut persoona jonka on helppo tulla toimeen monenmoisen henkilön kanssa. Hänessä on myös isältään perittyä tuittupäisyyttä kaiken rauhallisuuden takana joka silloin tällöin välähtelee näkyville - varsinkin silloin jos häntä tai hänelle rakkaita uhataan tavalla tai toisella. Hän vihaa sydämmensä kyllyydestä kaksinaamaisuutta, valehtelua sekä röyhkeyttä.
Taidot: Ylvalle on suotu animaagin lahja jo syntymästään asti. Hänellä kesti hyvän tovin tottua siihen ajatukseen että hän on kettusieluinen, mikä on muokannut naisen elämäntapoja hyvinkin paljon erilaisemmaksi kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakkaan. Hänen aistinsa ovat jo pelkästään ihmismuodossa hyvin paljon herkemmät kuin tavallisella kuolevaisella sammalten tallaajalla. Ylva on myös tulimagiaa aloitteleva maagi, hänen tulimanansa on vielä hyvinkin oikutteleva ja takkuileva harjotuksen puutteen takia sillä hän on lähinnä itseoppinut eikä löytänyt vielä itselleen luotettavaa arkkimaagia opettamaan magian käyttöä. Oikukkuuden vuoksi naisen alku on ikäänkuin polttanut sormenpäänsä hiilen mustiksi. Ylva on myös erittäin osaava yrttitiedossa, hän useimmiten tietää yrttien ja kasvien auttavat rohdot sekä osaa valmistaa niitä. Hän osaa myös käyttää kätevästi pientä tikaria ja erilaisia puukkoja puolustaakseen itseään.
Tausta: Ylva ei ole täkäläisiä salohaltioita vaan hänen sukujuurensa kantavat aina meren toiselle puolelle kaupunkiin nimeltä Oll Tirion. He ovat veljensä kanssa matkanneet maita ja mantuja sillä he molemmat ovat seikkailunhaluisia ikiliikkujoita jos niin heitä voinee nimittää. Isoveljensä, Iolas Fenvalur on hieman toisenlaista sorttia persoonaltaan - siinä missä Ylva on kaiken sosiaalisuuden perikuva on hänen veljensä Iolas hyvinkin erakkoluonteinen mikä tekee kieltämättä heistä sisaruksina perin huvittavankin näyn.
Heidän lapsuudessaan ei ole tapahtunut mitään järinkään mullistavaa. Isänsä on töissä kotikaupunkinsa kirjaston johtajana ja äitinsä on puolestaan työlleen uskoutunut kaupungin parantaja, shamaaniksi häntä jopa jotkut kutsuvat. Jo pienestä pitäen Ylva ja hänen veljensä ovat oppineet kunnioituksen luontoa kohtaan sekä saaneet hyvän kasvatuksen elämäänsä. Ylva on aina toitottanut miten hänen elämästään olisi tullut perin pitkäveteistä ja tylsää jos hän ei olisi saanut lupaa lähteä kiertämään mantuja. Ensin tyttö teki retkiään salaa vanhemmiltaan, mutta jäi useasti kiinni. Hänen isänsä oli ajatusta vastaan monen aikaa ennen kuin asiasta saatiin yhteisymmärrys ja hänen retkilleen mukaan lähtisi myös Iolas joka oli tässä tapauksessa sisaruksista se fiksumpi ja tasapainottavampi osapuoli.
Hyvin lyhyeltä ajanjaksolta tuntuu viimeiset kahdeksan vuotta haltian elämästä kun he ovat kiertäneet mantereita ja nähneet kaupunkeja. Mukanaan heillä on yhdestä kaupungista työpanoksellaan saatu ruunikonhallakko työhevosruuna Balius.
Saavuttuaan Tregaroniin ei ehtinyt kulua montakaan viikkoa kun Ylva joutui vaikeuksiin. Tregaron on kieltämättä oudoin ja jollakin tavalla myös ahdistavin paikka mihin he ovat päätyneet veljensä kanssa ja heistä Ylva on sidottuna kaupunkipahaiseen ainakin seuraavan puolitoista vuotta sillä joutui tilille teoistaan liittyen vahvasti yhteen kaartilaisen murhaan. Hän suorittaa rangaistustaan niinsanottuna yhdyskuntapalveluna kaartilaisille juuri tällä hetkellä. Ainoa hyvä puoli asiassa on se että haltia saa avustusta palvelunsa aikana myös magiansa kanssa.
Rotu: Salohaltia
Ikä: 400 vuotta (ihmisen iässä n. 20 vuotias)
Sukupuoli:♀
Ulkonäkö: Ylva on hento kuin sudenkorento, kuparin punertavat pitkät ja paksut hiukset omistava haltia jonka solakka runko on ehkä vielä hieman tyttömäinen enemmän kuin naisen muotoja omaava - onhan hän vasta melko nuori haltia. Silmänsä naisella ovat sammaleen vihreät. Ylva rakastaa kulkea paljasjalkaisena oli maastona sitten metsä, hiekkatie tai kivitetty jalkakäytävä. Pukeutumisessaan hän suosii erittäin vahvasti maanläheisiä värejä joilla voi soljuuntua luontoon kuten ruskan ruskea ja kuusen vihreä. Hänen kasvonsa ovat poskipäiltä ja olkapäiltä aivan täynnä somia, pieniä aurinkopisamia jotka ovat näkyvimmillään kesällä. Hän kantaa mukanaan kaulassaan medaljonkia jonka sisässä on hevoskotkan jouhi.
Luonne: Ylva on todellinen luonnonlapsi. Hän rakastaa samoilua metsässä, kunnioittaa eläinkuntaa sekä ei välitä niin mammonasta. Tämä nuori salohaltia on luonteenpiirteiltään pirtsakkaa sorttia, ehkä enemmän kömpelys kuin sulavalinjainen, hölmömielinen enemmän kuin kirjaviisas. Hän elää jokaisen päivänsä täysillä kuin se olisi hänen viimeisensä. Haltia on myös ystävällinen ja ulospäin suuntautunut persoona jonka on helppo tulla toimeen monenmoisen henkilön kanssa. Hänessä on myös isältään perittyä tuittupäisyyttä kaiken rauhallisuuden takana joka silloin tällöin välähtelee näkyville - varsinkin silloin jos häntä tai hänelle rakkaita uhataan tavalla tai toisella. Hän vihaa sydämmensä kyllyydestä kaksinaamaisuutta, valehtelua sekä röyhkeyttä.
Taidot: Ylvalle on suotu animaagin lahja jo syntymästään asti. Hänellä kesti hyvän tovin tottua siihen ajatukseen että hän on kettusieluinen, mikä on muokannut naisen elämäntapoja hyvinkin paljon erilaisemmaksi kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakkaan. Hänen aistinsa ovat jo pelkästään ihmismuodossa hyvin paljon herkemmät kuin tavallisella kuolevaisella sammalten tallaajalla. Ylva on myös tulimagiaa aloitteleva maagi, hänen tulimanansa on vielä hyvinkin oikutteleva ja takkuileva harjotuksen puutteen takia sillä hän on lähinnä itseoppinut eikä löytänyt vielä itselleen luotettavaa arkkimaagia opettamaan magian käyttöä. Oikukkuuden vuoksi naisen alku on ikäänkuin polttanut sormenpäänsä hiilen mustiksi. Ylva on myös erittäin osaava yrttitiedossa, hän useimmiten tietää yrttien ja kasvien auttavat rohdot sekä osaa valmistaa niitä. Hän osaa myös käyttää kätevästi pientä tikaria ja erilaisia puukkoja puolustaakseen itseään.
Tausta: Ylva ei ole täkäläisiä salohaltioita vaan hänen sukujuurensa kantavat aina meren toiselle puolelle kaupunkiin nimeltä Oll Tirion. He ovat veljensä kanssa matkanneet maita ja mantuja sillä he molemmat ovat seikkailunhaluisia ikiliikkujoita jos niin heitä voinee nimittää. Isoveljensä, Iolas Fenvalur on hieman toisenlaista sorttia persoonaltaan - siinä missä Ylva on kaiken sosiaalisuuden perikuva on hänen veljensä Iolas hyvinkin erakkoluonteinen mikä tekee kieltämättä heistä sisaruksina perin huvittavankin näyn.
Heidän lapsuudessaan ei ole tapahtunut mitään järinkään mullistavaa. Isänsä on töissä kotikaupunkinsa kirjaston johtajana ja äitinsä on puolestaan työlleen uskoutunut kaupungin parantaja, shamaaniksi häntä jopa jotkut kutsuvat. Jo pienestä pitäen Ylva ja hänen veljensä ovat oppineet kunnioituksen luontoa kohtaan sekä saaneet hyvän kasvatuksen elämäänsä. Ylva on aina toitottanut miten hänen elämästään olisi tullut perin pitkäveteistä ja tylsää jos hän ei olisi saanut lupaa lähteä kiertämään mantuja. Ensin tyttö teki retkiään salaa vanhemmiltaan, mutta jäi useasti kiinni. Hänen isänsä oli ajatusta vastaan monen aikaa ennen kuin asiasta saatiin yhteisymmärrys ja hänen retkilleen mukaan lähtisi myös Iolas joka oli tässä tapauksessa sisaruksista se fiksumpi ja tasapainottavampi osapuoli.
Hyvin lyhyeltä ajanjaksolta tuntuu viimeiset kahdeksan vuotta haltian elämästä kun he ovat kiertäneet mantereita ja nähneet kaupunkeja. Mukanaan heillä on yhdestä kaupungista työpanoksellaan saatu ruunikonhallakko työhevosruuna Balius.
Saavuttuaan Tregaroniin ei ehtinyt kulua montakaan viikkoa kun Ylva joutui vaikeuksiin. Tregaron on kieltämättä oudoin ja jollakin tavalla myös ahdistavin paikka mihin he ovat päätyneet veljensä kanssa ja heistä Ylva on sidottuna kaupunkipahaiseen ainakin seuraavan puolitoista vuotta sillä joutui tilille teoistaan liittyen vahvasti yhteen kaartilaisen murhaan. Hän suorittaa rangaistustaan niinsanottuna yhdyskuntapalveluna kaartilaisille juuri tällä hetkellä. Ainoa hyvä puoli asiassa on se että haltia saa avustusta palvelunsa aikana myös magiansa kanssa.
Ylvan mukanaan kantama tikari | Kaulassa roikkuva medaljonki jonka sisässä on hevoskotkan jouhi | Ylva kettumuodossaan
